yläpalkin taustakuva
sarakkeen taustakuva
Johtaja Sunnola -kirjan kansi

Johtaja Sunnola


Iso punakka mies, jonka kasvot olivat melkein kokonaan sotkuisen punertavan parran peitossa, nousi sekaisen ja nuhruisen kirjoituspöydän äärestä. Miehen ilme kirkastui. Hän ojensi lapiomaisen kätensä.

- Terve Sunnola. Tuletpas kerrankin oikeaan aikaan. Meiltä on LPDE vallan loppu. Koneet on seis. Pystytkö toimittamaan heti?
- Päivää Karvonen. Vai pääsi loppumaan. Vai ... vai. Meiltähän apu aina löytyy. Jos maksat viiskymmentä pinnaa yli listahinnan, saat kymmenen tonnia kahdessa tunnissa.
- Tolkuton hinta. Mulla menee koko toimitus pakkaselle. Pistä tulemaan joutuun.
- Menen järjestämään.

Sunnola puristi Karvosen kättä lämpimästi väläyttäen hampaansa pikaiseen hymyyn ja lähti saman tien. Hän kaivoi povitaskustaan paksun sikarin, sytytti sen rauhallisesti ja lähti ajamaan takaisin konttorille. Taas menivät asiat hyvin. Hän oli lähtiessään varautunut myymään nurkissa lojuneet tavarat kunnon alennuksella. Nyt LPDE meni tuplahintaan aiotusta.

Rikhard Sunnola on taitava myyjä. Hän myy ja toiset korjaavat työn tulokset. Sunnola kyllästyy elättämään muita ja perustaa oman yrityksen. Hän ottaa yritykseensä Sunnoplastiin Kaarlo Närvästön, omalaatuisen talouspäällikön ja väkivahvan varastopäällikön Ville Mäkisen. Sunnolan opit ovat Harvardista asti noudettuja. Yritys menestyy ja lähtee kovaan kasvuun. Kasvu ei tapahdu ilman kipuja.

Mäkisen katse suuntautui tanssilattialle, eikä suinkaan tanssilattialle yleisesti, vaan kohtaan jossa Vuorinen ja Marketta seisoivat lähekkäin, vaikka musiikki oli loppunut ja orkesteri lähtemässä. Vuorisen käsi oli Marketan vyötäröllä valuen siitä hitaasti lantiota pitkin alaspäin. Mäkisen hampaat narskahtivat kuin norsu olisi jyrsinyt virtahevon luita.

- Nyt mentiin. Sunnola, nyt mennään täältä taivaan tähden. Mä en kestä tätä. Mennään pois.

Sunnola nousi hitaasti, perin juurin tympääntyneenä. Kaikki meni tänään päin helvettiä, eikä hän mahtanut sille mitään. Kaikki olivat hulluja. Mitä tulisi seuraavaksi? Tämähän oli kuin tökerö, irvokas näytelmä. Mikä olisi seuraava näytös?

Johtaja Sunnola ei kerro vain bisneksestä, vaan siinä elävät arkea ja juhlaa sen henkilöt. Ensimmäisten jälkeen mukaan tulevat Synnove, armoitetun yksinkertainen respanhoitaja, Marketta, Herraansa uskova sihteeri, Vuorinen, ronskipuheinen ja aidosti tyhmä tuotantopäällikkö ja monet muut.

Pöydän viereen ilmestyi tuttu mies. Tuttu sekä Sunnolalle ja Närvästölle. Tuttu monen vuoden ajalta. Aikansa mulkoiltuaan hän aloitti.
- Minä huomaa, että herra Sunnoplast on paikalla.
- Paikalla ja itse teossa. Istu pöytään.
- Minä ei istu pettureiden pöydässä. Sinä olla kavaltanut Kuplamuovin asiakkaan ja varastanut rekisteri.
- No kukkuluuruu. Se rekisteri on mulla päässä.
- Minä kiellän menemästä Kuplamuovin asiakas. Kiellän. Muuten sinun hyvin huonosti.
- Vai kiellät. Hahhaa!
- Sinä motherfucker! Sinä itse perkele. Sinä hävetä.
- Hyppää vittuus, saatanan pulunnussija!
Keskustelu päättyi näihin tervehdyksiin. Eirdik van Hoofen marssi tiehensä kasvot tulipunaisina, pää koppavasti takakenossa.

Kilpailijat jäävät hämmästyneinä katsomaan Sunnolan menoa, mutta vähitellen nekin saavat juonesta kiinni. Vauhdissa tallotut hautovat kostoa. Miten käy Sunnolan bisneksen? Entä Sunnolan itsensä?